Ostoskori
0
0,00 €
Näyttelyt 2024
CODA
Pike Kokkonen
27.11.–15.12.2024
Coda on musiikista tuttu termi; musiikillisen kokonaisuuden päätöselementti (ital. coda = häntä).
"Isovanhempani joutuivat toisen maailmansodan aikana jättämään kotinsa
Karjalassa, Suojärvellä. Ukin ollessa rintamalla, joutui mummoni monen muun tavoin puna-armeijan vangiksi. Neljän kuukauden raskas vankeus ja evakkomatka Suomeen kuuden lapsen kanssa, joista vanhin oli vasta 8-vuotias, päättyi lopulta kuitenkin hyvin ja uusi koti löytyi Pohjois-Karjalasta. Tätä taustaa vasten Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on koskettanut minua erityisellä tavalla ja lapsena itsekin itärajan läheisyydessä asuneena, aikuisten puheista tarttunut Venäjän pelko on muistunut mieleen.
Vuosi 2023 oli poikkeuksellinen monin tavoin ja tavallaan myös omaa uraani ajatellen erityinen, koska en tehnyt yhtään maalausta. Pääsin uuteen työtilaani maalaamaan vasta elokuun 2024 alussa, joten näyttelyssä esillä olevat 2024 valmistuneet teokset ovat todellakin uusia. Joukossa on muutamia aiemmin valmistuneita maalauksia, jotka sopivat teemaan.
Olen pyrkinyt maalaamaan kuviksi ajatuksiani ja tunnelmia yleisesti sodasta, konfliktien aiheuttamasta epävarmuudesta ja ahdistuksesta sekä miettinyt mitä lopulta jää jäljelle, sillä voittajia ei ole. Nimiteos Coda, raunioilla soittava sellisti, jonka mallina on kroatialainen Stjepan Hauser, jonka konserttia olin katsomassa heinäkuussa Tartossa Virossa. Auringonkukka viittaa luonnollisesti suoraan Ukrainaan, siinä on surua ja luopumista. Näyttelyssä on paljon lintuja. Ne symboloivat minulle vapautta ja viisautta. Codan päättää maalaus Silence – In Memory of Them All. Lopulta tulee hiljaista – muisto uhreista on hakattu ihmisyyden peruskallioon. Auringon säteet tunkeutuvat pimeään eiliseemme. Uusi aamu."
Lisäksi näyttelyssä on esillä installaatio sekä piirustuksia yksityiskokoelmasta.
Joie de vivre
Ilai Elias Lehto, Maisa Majakka ja HEMULOORDI
30.10.–17.11.2024
"Joie de vivre" [ʒwa dəvivʁ] on ranskaa ja tarkoittaa suomeksi "elämän ilo" tai "elämän riemu".
"Joie de vivre" viittaa elämänmyönteiseen asenteeseen ja kykyyn nauttia elämästä kaikissa muodoissaan. Tämä käsite kuvaa tilaa, jossa ihminen tuntee syvää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä elämän pienistä asioista. Se heijastelee elämän kauneutta ja nautintoa. Teema on suosittu kirjallisuudessa ja taiteessa.
Pesula Gallerian samannimisessä näyttelyssä kolme kuvataiteilijaa, Ilai Elias Lehto, HEMULOORDI ja Maisa Majakka, lähestyvät käsitettä omista suunnistaan taiteellisen tuotantonsa kautta. Galleria on jaettu kolmeen tilaan, joissa kukin taiteilija esittää teoskokonaisuutensa ja tulkintansa klassisesta aiheesta omista lähtökohdistaan.
Motherhood
Nelly Toussaint
2.–20.10.2024
Äitiys on ollut etuoikeutettu teema taidehistoriassa ja yhteiskunnissa, korostaakseen naisen kehon puhtautta, asettamalla se tiettyihin rajoihin, johon jokaisen naisen on lukittava itsensä.
Entä jos Mary... Näyttely kyseenalaistaa naiselle syntyneen äidin aseman vieraantuneisuuden.
Äitiys on yhteiskunnan myymä kaunis unelma, mutta onko se totta? Onko se naisten saavutus vai rajoitus?
Patriarkaalisesta miesten historiasta naisnäkökulmaiseen ja feministiseen historiaan.
VITAMIX
Riikka Anttonen, Essi Immonen, Eeva Lietonen, Kerttu Saali
4.–22.9.2024
Vitamix on ryhmänäyttely, joka tuo yhteen neljän kuvataiteilijan työskentelyn. Maalausobjekteja, veistoksia ja tilasidonnaisia materiaalilöydöksiä yhdistelevällä näyttelykokonaisuudella halutaan korostaa eri toimijuuksien, niin fyysisten kuin aineettomienkin, yhteenkietoutumista tilassa. Näyttelyn taiteilijoiden taiteellisia prosesseja yhdistää tietty ambivalenssi; teokset välttelevät tarkkoja määritelmiä tai häilyvät niiden välillä, luottaen materiaalisuuden omaehtoiseen kieleen. Näyttelyn installoinnilla halutaan korostaa teosten oman kielen ja tilan luonteenomaisuuden vuoropuhelua; sitä, miten tilan historia ja teoksissa käytetyt materiaalit väreilevät yhdessä. Näyttelyn nimi Vitamix linkittyy materian toimijuuteen ja sen elinvoimaisuuteen, sekä yhteistoiminnasta löytyvään vitaalisuuteen. Taiteilijoita kiinnostaa asiat kuten leikkisyys, keskeneräisyys, taiteellisen prosessin avaaminen ja kommunikaatio.
Maalauksia
Carin Bengts
1.–25.8.2024
Carin Bengtsin yksityisnäyttely on osa ArtSibbe: Juhla/Fest -näyttelykokonaisuutta, joka on samalla Sipoon Taiteilijat ry:n 30-vuotisnäyttely.
Maalauksia-näyttelyssä on esillä ulkokuvia, sekä akvarelleja että öljymaalauksia. Akvarellien aiheet ovat Sipoon Nikkilän Itäisen Jokipuiston alueelta, missä myös Pesula Galleria sijaitsee.
Readymade Poetry
Sanna Ulvila
10.–28.7.2024
"Työskentelen maalauksen, kirjonnan ja kollaasin keinoin. Poimin teosten aiheita mediasta ja pop-kulttuurista sekä omista valokuvistani ja ympäristöstäni. Teen näistä uusia tulkintoja, eräänlaisia pastisseja tai parodioita, joissa mainoksen ja unen logiikka kohtaavat.
Kontekstistaan irrotettuina kuvat ja tekstit kadottavat tarinallisuuttaan ja fragmentaarisuuspainottuu. Näistä fragmenteista syntyy teoksia, jotka miellän eräänlaiseksi visuaaliseksi readymade-runoudeksi. Haluan tarjota katsojalle tarttumapintaa ja aineksia tulkintoihin, mutta en mitään tyhjentävää. Käytän huumoria tehokeinona. Banaalius, pateettisuus, mahtipontisuus ja kitsch kiehtovat minua.
Koen kitschin ja taiteen suhteen merkitykselliseksi, koska kulttuurimme tuntuu kitschillä kyllästetyltä. Hyödynnän kitschin esteettisiä ominaisuuksia, kuten räikeyttä, banaaliutta ja tietynlaista yksioikoisuutta. Nämä kätkevät taakseen merkityksiä ja sisältöjä, joita haluan taiteessani välittää. Tarkastelen teoksissani ihmisyyttä lempeästi ja kevyen absurdisti. Myös sukupuolen tematiikka, naisnäkökulma ja naiseuden representaatiot kulkevat mukana työskentelyssäni."
HOITOTILA
Timo Heino ja Kaisu Koivisto
29.5-16.6.2024
Kaksi helsinkiläistä kuvanveistäjää, Timo Heino ja Kaisu Koivisto, pitävät Pesula-galleriassa yhteisnäyttelyn. He suunnittelevat teoksistaan kokonaisuuden, tilateoksen, nimeltä Hoitotila.
Nimi viittaa paikan historiaan eli Nikkilän edesmenneeseen psykiatriseen sairaalaan, mutta myös näyttelytilan alkuperäiseen funktioon pesulana.
Yleisemmin Hoitotila viittaa asioiden ja tilanteiden hoitamiseen, paikkojen ylläpitoon sekä elävien olentojen, kuten kasvien, toislajisten eläinten ja ihmisten suojeluun ja hoivaamiseen. Hoitotilaksi voidaan myös kutsua prosessissa olevaa tilannetta tai auki olevaa asiaa. Tilateoksen nimenä Hoitotila viittaa edellä mainittujen lisäksi hoitamattoman haltuunottoon ja jatkuvaan ylläpitoon sekä hallintaan ja hallinnointiin.
Hoito liitetään usein puhtauden, siistiyden, terveyden, järjestyksen, turvaamisen ja säilyttämisen yhteyksiin. Herää myös kriittinen kysymys: olisiko hoitamattomuus joissain tapauksissa rikkaampi ja positiivisessa mielessä enemmän auki olevana asiaintilana mahdollisuuksia avaava määrittelemättömän villeyden tila? Tästä näkökulmasta katsottuna hoitamisen ja hoivan rajoja ylittävä prosessi voi näyttäytyä myös kontrollin ja hallitsemisen laajentamisen tarpeena. Hoito ja hoiva -nimityksiä käytetään myös monissa kiistanalaisissa yhteyksissä, kuten hoitometsä, riistanhoito, hoivakoti ja pakkohoito. Edellä kerrotun valossa elämmekin todellisuudessa, jossa vallitsee jatkuva ambivalenssin tila. Voisiko tunteen ja järjen yhteenkietoutumien synnyttämä vahva eettinen intuitio toimia mahdollisena tulevaisuuden suunnannäyttäjänä?
Kuva: Timo Heino: Pesä, 2022, kuvannut Petri Virtanen
Ylläpito / Maintenance
Ida Nisonen
8.-26.5.2024
Ylläpito / Maintenance -näyttely käsittelee hyvin henkilökohtaisella tasolla äitiyttä ja luovuutta. Toukokuussa Sipoon Pesula Galleriaan syntyy monitaiteellinen kokonaisuus, jossa pitkäkestoinen performanssiesitys yhdistyy videoprojisointeihin yhdessä valokuvateosten ja taiteilijan luoman manifestin kanssa. Nisosen näyttely pohtii taiteilijan ja äidin näkökulmista kotityön, ylläpidon ja hoivan merkitystä ja sitä, miten ne vaikuttavat taiteilijan vapauteen ja luovuuteen. Nisonen tuo galleriatilaan kodista tuttuja arkisia askareita, kuten silittämistä ja ikkunanpesua. Taiteilija saattaa kutsua katsojia myös pöydän ääreen keskustelemaan kanssaan tarjoamalla teetä. Galleriatilassa katsoja pääsee näkemään ja kokemaan hyvin konkreettisella tavalla sen, mitä kaikkea perheellisen taiteilijan taustatyöhön oikein kuuluu. Teoksen yhtenä innoittajana toimii Miele Laderman Ukeles (1939), New Yorkissa asuva kuvataiteilija, joka loi taidesuuntauksen nimeltä Maintenance Art jo vuonna 1969.
Sipoon Pesula Galleria on jo itsessään kulttuurihistoriallisesti merkittävä tila ja sijaitsee entisen Nikkilän mielisairaalan alueella, jossa se toimi sairaalan aikoina pyykkipesulana. Nykyään tila tunnetaan Sipoon taiteilijoiden ja Sipoon kulttuuritoimen yhteisenä galleriatilana. Galleriassa on edelleen pesulan ajoilta jääneitä rakenteita.
KAUTTA KIVEN
Juho Hellsten
10.-28.4.2024
Kautta kiven ja kannon, viimeisiä askeleita vuoren huipulle noustessa oloni lähentelee ekstaattista. Mahtipontiset maisemat ja fyysinen rasitus saavat aikaan esteettisen elämyksen, jossa järkähtämättömän tuntuisen maaperän ja siihen nojautuvan pienen hahmon välinen kontrasti vähitellen antaa tilaa isommalle ristiriidalle, jolle ei välittömästi löydy sanoja. Miksi ja missä olen?
Caspar David Friedrichin maalauksessa Vaeltaja sumun yläpuolella (1818) ryhdikäs hahmo katselee vaikuttuneena jalkojensa juuressa levittäytyvää maisemaa ikään kuin kohtaisi Jumalan. Hurja, kaunis luonto tarjoaa ihmiselle jotain ikuista, mutta alati muuttuvaa, väläyksen elämää suuremmasta olevaisesta.
Ehkä niin, mutta tuntemani ristiriita ei kai koskaan sovittaudu kovin selkeiksi sanoiksi. Nautinto, merkityksettömyys, jotain... Romantiikan suurten tunteiden alta paljastuu vähän mitään, niin todellisia kuin ne ovatkaan. Aineellinen maailma on totta, ja sitäkin joskus epäilleenä tärkeää on kenties vain tuntea vuosimiljoonat aloillaan ollut kivi käsien ja jalkojen alla. Ehkä täällä, siksi.
Maalaukseni käsittelevät omia retki- ja muita ympäristökokemuksiani, niin kansallispuistosta ja vuoristoista kuin lähiöryteiköistä ja siltojen altakin. Maalaan ne vailla mittavan, omista vaellusmatkoistani kertyneen kuva-arkiston tukea - niin kuin muistan sen tunteneeni. Kameran kennon todistusvoima on kuvatulvan, sosiaalisen median ja nykyään myös keinoälyn kaudella heikko. Häilyvä on myös oma kykyni tietoisesti tavoittaa menneitä hetkiä poluilla, rinteillä ja harjanteilla, miten täydellisesti kristallisoituneilta ne tapahtuessaan ovatkaan tuntuneet. Taiteellinen työni on verkkokalvojen, ihon ja muiden aistielinten kautta kehon sopukoihin tallentuneen todistusaineiston kaivelua, jonka kiistämättömyyttä eivät mitätöi inhimillisen mielen kaunistelevat, dramatisoivat ja sentimentaaliset suotimet.
Sillä on väliä, miten maailman näemme, miten koemme ja miten heijastamme sen takaisin. Lapselle takapihan homeinen oja voi olla Amazon ja auraamaton luistinrata Siperian tundra. Jos ympäristön - kaiken, epäselvän, kivan ja kamalan - joka solulla koettu lumo auttaa meitä välittämään siitä ja ymmärtämään kaikkialla piilevää luontoa, sen ihmeitä ja lainalaisuuksia, omaa paikkaamme ja mahdollisuuksiamme siinä, hyvä niin - nykyisen elämäntapamme ollessa paitsi luonnosta riippuvainen, myös yksi sitä hurjimmin muokkaavista voimista.
Maalaan pääasiassa akryyliväreillä eri muodoissaan. Työskentelen yhdistellen mm. pensselin, maalitussin ja spraykannun jälkeä useimmiten löydetyille pohjille. Käytetyt ja kuluneet maalausalustat, pieleen menneet ja hylätyt teokset sekä dyykatut materiaalit ja muu ylijäämä tarjoavat pohjatekstuurin, jollaista rahalla ei saa. Aika, luonto (niin ilman ihmistä kuin ihmisen ja sattuman yhteisvaikutuksenakin) sekä termodynamiikan lait luovat visuaalisuutta, jonka koen kuvaavan fyysistä maailmaa korostuneesti ja inhimilliset rajoitteet ylittävällä tavalla. Itse uppoudun siihen, näen, ja jatkan työtä.
Luonto on kaikkialla.
Helsingissä 25.3. 2024
Juho Hellsten
